17.11.1992

Virallisen syyttäjän syyte Lappajärven kihlakunnanoikeudessa

Virallinen syyttäjä on kertonut, että A oli 21.6.1990 Evijärvellä laiminlyönyt huolehtia siitä, että hänen omistamallaan maatilalla ja ohjauksessaan maatalousharjoittelijana työskennellyt B olisi saanut traktorilla tehtävän tuorerehuauman tiivistämistyön vaativan laadun ja työolosuhteiden edellyttämää opetusta ja ohjausta. A ei ollut keskeyttänyt työtä, vaikka rehuauma oli kasvanut niin korkeaksi, että traktorin kaatumisvaara kävi ilmeiseksi. A oli lisäksi laiminlyönyt varustaa traktorin kaatumisen varalta turvakaarella tai -hytillä sekä levikepyörillä. A:n laiminlyöntien vuoksi traktori oli kaatunut, jolloin sitä kuljettaneen B:n jalat olivat jääneet puristuksiin traktorin ohjauspyörän alle ja niihin tullut naarmuja ja mustelmia. Tämän vuoksi syyttäjä on työturvallisuuslain 9 §:n 1 momentin, 28 §:n 1 momentin, 29 §:n 1 momentin, 34 §:n 1 momentin ja 49 §:n 1 momentin nojalla vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen sanotun lain säännösten rikkomisesta.

Kihlakunnanoikeuden päätös 8.11.1990

Kihlakunnanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A oli 21.6.1990 Evijärvellä laiminlyönyt huolehtia siitä, että hänen omistamallaan maatilalla ja ohjauksessaan maatalousharjoittelijana työskennellyt B olisi saanut riittävästi traktorilla tehtävän tuorerehuauman tiivistämistyön vaativan laadun ja työolosuhteiden edellyttämää opetusta ja ohjausta. A:n laiminlyönnin vuoksi traktori oli kaatunut, jolloin sitä kuljettaneen B:n jalat olivat jääneet puristuksiin traktorin ohjauspyörän alle ja niihin oli tullut naarmuja ja mustelmia. Traktori oli Valmet 565 -tyyppinen ja otettu käyttöön ennen 1.7.1985. Työsuojeluhallituksen traktorien turvallisuusmääräyksistä antamaa päätöstä (31.5.1984/758/84) oli sovellettava vain traktoreihin, jotka ensimmäisen kerran oli otettu Suomessa käyttöön 1.7.1985 jälkeen. A ei siten ollut velvollinen varustamaan traktoria noilla suojalaitteilla, eikä työn laatu myöskään edellyttänyt työturvallisuuslain 28 §:n 1 momentissa tai 29 §:n 1 momentissa tarkoitettujen erityisten suojalaitteiden kuten turvakaaren tai -hytin käyttöä. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on syytteen enemmälti hyläten tuominnut A:n työturvallisuuslain 9 §:n 1 momentin, 34 §:n ja 49 §:n 1 momentin nojalla työturvallisuuslain säännösten rikkomisesta 10:een 69 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 690 markkaa.

Vaasan hovioikeuden päätös 30.8.1991

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä oli saattanut jutun, on jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan.

Perustelut

Valtioneuvoston päätöstä 2.3.1967 työturvallisuuslain soveltamisesta traktoreihin ja niiden tarkastukseen sovelletaan sen 7 §:n mukaan uusiin traktoreihin, jotka on otettu käyttöön 30.6.1969 jälkeen. Kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainitun työsuojeluhallituksen päätöksen 1 ja 3 §:n mukaan työsuojeluhallituksen 31.5.1984 vahvistamia traktoreita koskevia määräyksiä sovelletaan traktoriin, joka valmistetaan tai muutoin luovutetaan toisen käyttöön ja joka ensimmäisen kerran otetaan Suomessa käyttöön 1.1.1985 jälkeen.

Asiassa ei ole selvitetty, että traktori olisi otettu käyttöön 30.6.1969 jälkeen. Näin ollen on myös jäänyt selvittämättä, että traktorin turvalaitteita koskevat yksityiskohtaiset viranomaismääräykset olisivat pakottaneet A:ta varustamaan traktoria turvaohjaamolla tai -kehyksellä. Tällaista velvollisuutta ei voida rikosoikeudessa noudatettavaa laillisuusperiaatetta loukkaamatta johtaa työturvallisuuslain yleissäännöksistä.

Esittelijän mietintö

Virkaa toimittava nuorempi oikeussihteeri Liukkonen:

Perustelut

Kihlakunnanoikeuden päätöksessä sanottua työsuojeluhallituksen päätöstä on sen 1 §:n mukaan sovellettava työturvallisuuslain soveltamisesta traktoreihin ja niiden tarkastukseen 2.3.1967 annetun valtioneuvoston päätöksen (128/67) ohella. Valtioneuvoston päätöstä oli sen 7 §:n mukaan sovellettava 30.6.1969 jälkeen maassa käyttöön otettaviin traktoreihin. Päätöksen 2 §:n alkuperäisen säännöksen mukaan yli 500 kg painava traktori oli varustettava turvakehyksellä tai katoksella, joka suojaisi ajajan traktorin kaatuessa, ja 8.7.1976 annetulla valtioneuvoston päätöksellä (625/76) muutetun, 1.1.1977 jälkeen käyttöön otettaviin traktoreihin sovellettavan säännöksen mukaan tuollainen traktori on varustettava turvahytillä tai -kehyksellä.

Korkeimpaan oikeuteen hankitun selvityksen mukaan syytteessä tarkoitettu traktori, jonka rekisterinumero on 514-YM, on otettu käyttöön vuonna 1967. Sanottujen valtioneuvoston päätösten ja työsuojeluhallituksen päätöksen mukaisia turvamääräyksiä ei siten ole sovellettava siihen.

Työturvallisuuslain 29 §:n 1 momentissa säädetään, että koneiden tulee olla niillä työskenteleviä uhkaavien tapaturmien ehkäisemiseksi varustetut tarpeellisin suojalaittein. Koneiden suojalaitteilla varustamista koskevan yleissopimuksen, joka on 24.10.1969 annetulla asetuksella (661/69) saatettu Suomessa voimaan 15.8.1970 lukien, 6 artiklan 1 kohdassa määrätään kiellettäväksi sellaisten koneiden käyttö, joiden jokin vaarallinen osa, työpiste mukaan luettuna on vailla asianmukaisia suojalaitteita. Sopimuksen 9 artiklan mukaan 6 artiklan määräyksistä voitiin sallia kansallisessa lainsäädännössä poikettavaksi enintään kolmen vuoden ajaksi sopimuksen voimaantulosta.

Ottaen huomioon yleissopimuksessa sallitun siirtymäkauden enintään kolmen vuoden keston ja sen, että uusilta traktoreilta on vuodesta 1969 alkaen edellytetty kuljettajaa traktorin kaatumiselta suojaavia nimenomaisia suojalaitteita, Korkein oikeus katsonee, että vaikka A:n omistamaa Valmet 565 -merkkistä traktoria 514-YM ei se vuonna 1967 käyttöön otettaessa ollut varustettava kaatumiselta suojaavin erityisin suojalaittein, ei sitä enää syytteessä sanottuna aikana olisi saanut luovuttaa työntekijälle työhön käytettäväksi vailla tuon työn laatuun nähden tarpeellisia suojalaitteita. Siten A on antamalla turvahyttiä tai -kehystä vailla olevan traktorin työntekijänään olleen B:n käytettäväksi rehuauman tiivistämistyössä, jossa se oli altis kaatumiselle, rikkonut myös erityisiä suojalaitteita koskevia työturvallisuuslain säännöksiä.

Hovioikeuden A:lle tuomitsema rangaistus on oikeudenmukaisessa suhteessa hänen syykseen nyt luettuun rikokseen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutettaneen. A tuomittaneen hovioikeuden soveltamien lainkohtien lisäksi työturvallisuuslain 29 §:n 1 momentin nojalla työturvallisuuslain säännösten rikkomisesta hovioikeuden määräämään rangaistukseen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.